Moi! Oon innnostun tekemään isoäidin neliöjä. Tällä hetkellä on tulossa sellanen shakki-ruutu kuvioinen peitto. En ymmärrä miten en oo ennen tehny näitä. Näähän on ihania! En oo vieläkää ladannu tänne niitä kuvia vaikka monesti on ollu tarkotus, mut sitte ei oo siltikään ehtiny. Lisään neliöistäki kuvan sitte tänne. Mutta asiasta toiseen. Alotan joululahjojen teon aina aikasessa ja tänä vuonna päätin alottaa jo näin aikasin. Nyt sitte mietin mitä ihmettä voin kaikille tehä. No, yritän mietiskellä mitä teen ja sitte joulun jälkeen näätte ne.

Moi! Täällä taas. Nyt on sitte kesä loppu ja koulut alko. Kesä helteillä ei viitsinyt koneella istuskella, mutta nyt jos läksyiltä/kokeitten lukemiselta ehtii niin tänne sitte kirjottelen. Käsitöitä on kesän aikana tullu muutama tehtyä, mutta kuvia en vielä nyt saanu joten niihin palaan sitte myöhemmin. Aikomuksissa on tällä hetkellä tehdä helmistä sellainen nalle ruskeana jonka jo tuossa aikaisemmin tein, mutta siitä tulisi kännykkäkoru. Kaikkia kivoja käsitöitä olen nähnyt kunhan vaan sais aikaseks ja tarvikkeitaki pitäis ostaa. Olen ajatellut laittaa tänne ehkä joitain leipomuksia. Eli tälle syksylle keikkea mukavaa tulossa!

Kirjan nimi: Tänään täällä, huomenna poissa        

Sarja: Valitut (3)

Kirjoittanut: Marilyn Kaye

Peukut:

 Oma mielipide: Tässä osassa alkaa mielestäni vasta tapahtua. Muistuttaa aika paljon Marilyn kayen toista kirja -sarjaa jonka nimi on replica. Se on minusta vaan hyvä, koska replica on aivan huippu sarja. Valitut -sarjassa kirjat pitää lukea järjestyksessä, sillä muuten ei pysy kärryillä mitä tapahtuu. Harmillista on se, että kirjoja on tällä hetkellä suomennettu vaan kolme. Kannattaa lukea!

Takakansi:

Emily Sanders ei suinkaan ole vihainen äidilleen, joka ei ymmärrä hänen poikkeuksellista kykyään - eihän Emily osaa käsitellä taitoa kunnolla itsekään. Tulevien tapahtumien näkeminen saattoi olla hyväkin juttu, mutta Emilylle siitä oli koitunut toistaiseksi lähinnä vain harmia. Kun Carter katoaa ja kahden muunkin erikoisluokan oppilaan kohtaloa herättää hämmennystä, ärsyttävän itsetietoinen Amanda laittaa epävarman Emilyn kyvyt koetukselle. Kuka katoaisi seuraavaksi? Oudon sähköpostiviestin saatuaan Emily on tiukan paikan edessä: onko kyky nähdä tulevaisuuteen lahja vai kirous?

Yhdysvaltalaisen Marilyn Kayen Valitut-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Poissa silmissä, poissa mielestä ja parempi myöhään kun ei milloinkaa.

Moi! Eli keksein että voisin kirjoittaa tänne tarinaa. En ole tarinan nimestä vielä varma.

                 Ensimmäinen luku

 Hän ei nähnyt muuta kuin mustaa. Hän kuuli äänen mutta ei puhujaa. Ääni sanoi:" Sinun tehtäväsi on pelastaa maailma, mutta muista et pysty siihen yksin". Seuraavaksi näkyi valo. Valo tuli kauniista kaulakorusta. Korussa oli hopeinen ketju josta riippui lintua muistuttava kivi. Kivi ei näyttänyt tavalliselta. Hän yritti koskea sitä mutta koru katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutki. "Piiiirrrrrr!!!" Kuului herätyskellosta. Mary Ponkaisi istumaan. Hän olikin nähnyt vain unta. Hän  haukotteli ja nousi sängystä. Mary käveli vaatekaapille ja otti kauniin  vaalean punaisen hameen ja puki sen ylleen. Mary tepsutteli portaat alas keittiöön. Keittiön pöydällä oli  pieni lahjapaketti. Äiti ja isä tulivat nurkan takaa ja äiti sanoi: Onnea kulta!  Mary meni aukaisemaan pakettia. Paketissa oli kännykkä! Mary oli toivonut Kännykkää kauan. Hän katsoi vanhenpiaan kysyvästi, hehän olivat aina sanoneet että hän ei tarvitsisi kännykkää. Isä aloitti:" No, kun me äidin kanssa ajateltiin että kun menet sinne leirillekin viikoksi niin voisimme soitella sinulle ja no sinun pitää ystäviisikin yhteyttä pitää". Ryntäsin halaamaan vanhempiani. Mary teki aamu toimet ja lisäili kännykkäänsä kavereidensa numeroita." Mary, voisitko hakea postin?" Äiti huusi alakerrasta. Olin niin tohkeissani siitä että olin vihdoin saanut oman kännykän vanhemmiltani, joten en voinut kieltäytyä. Juokisin tien päähän postilaatikon luo. Kurkistin postilaatikon sisään. Aluksi näin vain sanomalehden ja mainoksia, mutta niiden alta pajastuikin pieni paketti. Paketissa luki pelkästään: Marylle! Menin sisälle ja laskin postit pöydälle. Äiti huomasi paketin kun pidin sitä kädessäni."Keneltä se on? "Äiti kysyi. Katsoin pakettia tarkasti mutta en nähnyt missään nimeä. "Ei tässä lue", sanoin Äidilleni ihmeissäni. "Se lukee varmaan sisä puolella". Äiti ehdotti. Kävelin huoneeseeni. Aukaisin paketin saksilla, koska se oli niin tiukasti pakattu. Paketissa oli pieni Kauni rasia. Avasin rasia hitaasti. Katsoin rasian sisältöä kauvan. En uskonut sitä todeksi. Rasiassa oli sama koru joka oli ollut unessani.

Joo, tää luku oli tosi lyhyt. Ensi kerralla tulee parempi. Kommentoikaa miltä tarina vaikuttaa. (Pahoittelen jos tässä on kirjotus virheitä.)